Pari viikkoa kohta takana, siitä kun tulin takaisin Suomeen, joten nyt on aika kirjoittaa viimeisen kuukauden kuulumiset ja lopettaa blogin pitäminen tähän.
Toukokuu oli hieman sekavaa tunteiden osalta. Halusin tulla kotiin, mutta en kuitenkaan halunnut lähteä Dublinista. Toisena päivänä taas en ollenkaan pitänyt ajatuksesta palata kotiin, mutta olin valmis jättämään Dublinin hetkeksi. Yhtenä tärkeimmistä syistä, miksi en halunnut lähteä oli tanssitunnit ja sen takia palaan syksyllä takaisin Irlantiin. Kesällä pääsen kyllä treenaamaan entisen opettajan kanssa ja tiedossa ei ole mitään "tallustelua" vaan kunnon opetusta ja uusien koreografioiden opettelua Helsingissä talvella pidettävää Nordic Feisiä varten.

Äitienpäivä tänä vuonna oli minulle toukokuun kohokohta, mutta ei tämän juhlapäivän kunniaksi kuitenkaan. Tottakai äitienpäivä on aina tärkeä, mutta minulla oli toiset tanssikisat missä menestyin hyvin. Voitin omassa sarjassa 5 tanssia seitsemästä eli se oli loistava tulos!!!



Yö ennen kisoja ei kuitenkaan mennyt hyvin enkä nukkunut montaa tuntia. Maire ja Roisin lähtivät mummolaan ja Gerry oli töissä koko viikonlopun ja yöpyi Corkissa. Olin siis yksin kotona, eikä siinä muuten olisi mitään ollutkaan, mutta heräsin yöllä kun hälytin alkoi huutaa. Ensin en tajunnut, että mikä se ääni oli ja sen jälkeen kun olin herännyt kunnolla ja ymmärsin hälyttimen olevan päällä mietin, onko Maire tullut jo aamulla takaisin.. Vasta sen jälkeen katsoin kelloa ja se oli vasta 1.30. Paniikissa juoksin alakertaan ja yritin sammuttaa hälytintä, mutta jouduin näppäilemään turvakoodin ainakin 10 kertaa ennen kuin se sammui. Sen jälkeen piti tarkistaa koko talo, ettei siellä vaan ollut murtovarkaita. En varmaan koskaan ole ollut niin peloissani enkä saanut nukutuksi sen jälkeen moneen tuntiin. Viimeisen kierran katsoin kelloa 5 aikaan ja sen jälkeen onneksi nukahdin hetkeksi. Soitin Mairelle päivällä ja kerroin tapahtumasta, mutta näin ei ole koskaan aikaisemmin käynyt, että hälytin olisi alkanut soida itsestään.
Illalla kun tulin kotiin kisojen jälkeen, ovi oli huonosti kiinni ja hälytin pois päältä. Tuli hieman vainoharhainen olo ja mietin onko joku sittenkin murtautunut sisään, kun yöllä ei onnistunut. Puhelimessa oli kuitenkin viesti Mairelta, jossa hän kertoi naapurin käyneen sisällä kun hälytin oli alkanut iltapäivällä huutaa itsestään. Syynä oli sähkövika, mutta olisi saanut tulla jonain muuna yönä...

Seuraavan viikon tiistaina sain kuulla suru-uutisen. Eräs meidän kaveri oli kuollut sunnuntaina moottoripyöräonnettomuudessa kotikaupungissaan Nebraskassa. Ryan oli ohittamassa henkilöautoa, kun samaan aikaan auto kääntyikin vasemmalle ja Ryan osui etupuskuriin, sekä tietenkin siihen ainoaan 100 metrin välein olevaan puhelintolppaan. Ryan oli St. Paddyn viikkona Dublinissa ja oli koko porukan valopilkku (Heath Ledgerin näköinen poika) joka jaksoi hymyillä tunnista toiseen ja tehdä muut ihmiset iloisiksi.
Siinä perheessä ei juhlita enää Äitienpäivää samalla tavalla kuin aikasemmin. Onneksi Ryanilla oli paljon kavereita ja perheellä tukijoukkoja, jotta he pääsevät ajallaan tämän yli ja pystyvät jatkamaan elämää niin normaalisti kuin mahdollista. Torstaina pidettiin kavereiden kesken "muistotilaisuus" eli kohotettiin malja Ryanin muistolle.

Arjen piti kuitenkin jatkua sekä jääkiekon MM-kisoja täytyi päästä seuraamaan. Yhtäkään peliä en nähnyt ennen viimeistä viikonloppua, kun ei Irlannissa näytetä telkkarista muuta kuin jalkapalloa, rugpyä ja hurlingia. Dublinin isoin sport bar Woolshed oli täynnä ah niin ihania suomalaisia ja oli mukaan ängennyt pari ruotsalaista ja venäläistäkin. Portsari ei kuitenkaan ollut oppinut muista kielistä mitään sanoja, paitsi teitenkin suomeksi "painu v.....n". Sai hieman katu-uskottavuutta lisää, tai vihaisia suomiäijiä kaljatuoppi kädessä huutamaan takaisin. :)

Yksi asia mikä Dublinissa elämisessä kiehtoo, on kaikki tapahtumat. Toiseksi viimeisenä viikonloppuna siellä järjestettiin Soul Picnic, jonne kerääntyi paljon ihmisiä istuskelemaan puistoon ja viettämään päivää ystävien ja jotkut perheen kanssa. Tällaisia tapahtumia on paljon, varsinkin kesän aikana kun ilmat lämpenevät hieman. Myöhemmin iltapäivällä juhlittiin Eoinin 30-vuotissynttäreitä, mutta jouduin jättämään pubikierroksen lyhyeen, harmi.. Maire teki sunnuntaiaterian, koska he lähtivät Ranskaan seuraavana lauantaina eivätkä olleet kotona kun minä puolestani lähdin kokonaan pois. Toisaalta hyvä, etten päässyt kavereiden kanssa 10 pubin kierrokselle, kun maanantaina oli tanssiesitys ja kunto olisi tainnut olla hieman heikko ja tanssit mennä pieleen.

Viimeinen viikko meni todella nopeasti, kun piti pakata ja miettiä mitä tavaroita pitää vielä jättää Dubliniin. Vein Annalle (tämä virolainen kaveri, josta olen joskus kirjoittanutkin) 4 kassillista tavaroita, ja vielä viimeisellä viikolla yhden kassillisen lisää. Jouduin jättämään "kotiinkin" joitakin vaatteita, mitä en tule enää koskaan käyttämään ja Maire saa viedä ne kierrätykseen. Muutenkin piti jättää osa tavaroista sinne, kun laukut olivat niin täynnä ja Ryanairilla kun joutuu maksamaan 10 euroa yhdestä lisäkilosta, niin ei viitsitty ottaa riskiä ja yrittää sulloa sisään vielä vähän.

Anna tuli perjantaina Dubliniin ja samalla auttoi tavaroiden kuljetuksessa. Säätiedotuksessa luvattiin koko viikonlopuksi viileää ja epävakaista, mutta aurinko paistoi perjantaina ja lauantaina niin, että pärjättiin pelkällä topilla. Anna otti takin ja pitkähihaisen mukaansa, mutta niitä ei tarvittu ja sain lainata lauantain retkeä varten topin.
Perjantaina me syötiin koko perheen kanssa kunnon päivällinen alkupalojen kera. Tämän jälkeen Maire ja Gerry alkoivat pakkaamaan lomaa varten ja me Annan kanssa mietittiin lauantain aikataulua. Roisin halusi antaa Annallekin halin ennen kuin meni nukkumaan ja mulla meinasi tulla tippa linssiin, kun mietin etten näe Roisinia pitkään aikaan. Roisin ei vielä tajunnut tilannetta ollenkaan, miltäköhän hänestä tuntuu loman jälkeen kun tajuaa, etten olekaan kotona odottamassa ja etten tulekaan enää takaisin. Harmittaa Roisinin puolesta, mutta olisin joka tapauksessa lähtenyt jossain vaiheessa kesällä ja mun tilalle tulee uusi au pair.
Toisaalta oli hyvä, että sain olla Annan kanssa viikonlopun ja pitää hauskaa, niin oli lähtö paljon helpompi.



Lauantaina meillä oli aikainen herätys. Me tehtiin 7,5 tunnin bussikierros Wicklow:n vuoristoon ja nähtiin aika mahtavia maisemia. Alkumatkasta vaan sattui "pieni" viivästys kun bussi hajosi. Paikalle saatiin toinen bussi, mutta siihen meni yli puoli tuntia. Meillä oli illaksi varattu pöytä Arlington Hotelista, jossa järjestetään Irish Nigth, sisältäen kolmen ruokalajin aterian sekä lisäksi live musiikkia ja irkkutanssia. Kotona suunniteltiin, että pitää ehtiä 17.20 bussiin, käydä kotona suihkussa ja valmistautua iltaa varten tunnissa ja sen jälkeen taas takaisin keskustaan ja suoraan ravintolaan. Tottakai mielessä kävi, ettei millään ehditä jos bussikierros on myöhässä, mutta ihmeen kaupalla oltiin perillä Dublinissa ajallaan ja oltaisiin ehditty 17.20 bussiin, mutta sitä ei tullut ja toinien lähti 17.30. Aikaa kotona ei siis ollut ihan tuntiakaan, mutta hyvin saatiin meikattua ja laitettua muutenkin itsemme kuntoon.

Bussikierros vei meidät ensin Blessington Lakesille, ja vitsailtiin keskenämme kuinka suomalaiset tytöt ottaa valokuvia järvestä!!! Onneksi taustalle tuli hieman vuoria ja se riittää syyksi järvikuville..
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Glendalough, jossa on kuuluista munkkien rakentama Round Tower. En kyllä muista minkä takia se on rakennettu, mutta jotenkin se liittyy viikinkeihin. Täytyy ehkä ottaa paremmin selvää. Paikka oli todella nätti ja löytyipä sieltä kuvio, jonka haluan tatuoida jalkapöytään. Anna huomasi sen yhdessä hautakivessä ja pääsin siitäkin miettimisestä. Koko kevään mietin, minkälaisen haluan ja nyt se löytyi.





Toisena pysähdyspaikkana oli pieni kylä nimeltä Avoca. Pienellä tarkoitan yhtä katua ja pubia, jonka edessä istui vanha mies keppi kädessä. Aina kun ajattelen jotain pientä kylää, tulee mieleen paikallinen pubi ja vanha mies istumassa ulkopuolella katselemassa kylän menoa.

KIRJOITAN LOPUN TARINAN MYÖHEMMIN...........