Mistäs sitä nyt aloittaisi…? Koko viime viikko oli melko rauhallista lasten kanssa. Mitään pahoja kiukunpuuskia ei tullut pieniä riitoja lukuun ottamatta. Torstaina käytiin Millenium Parkissa Deboran ja Jaocimin kanssa, joka on tuon Blanchardstownin ostarin lähellä. Tehtiin oikein kunnon eväät ja reissu meni hyvin. Jos ei oltaisi otettu mitään syötävää mukaan, niin kotiintulo olisi ollut tuskaa, kun molemmat olis huutanut, et on nälkä eikä jaksa enää kävellä. Nyt ei ollut sitä ongelmaa ja päästiin molempiin suuntiin aika ripeästi.

 

 

Illalla mulla olikin ensimmäinen irkkutanssitunti tai se oli se kahden tunnin workshop ja oikeat tunnit alkaa viikon päästä. Oli kyllä tosi ihanaa päästä kuukauden tauon jälkeen kunnon tunneille. Mary Beth on hyvä opettaja ja todella mukava eli varmasti viihdyn sen tunneilla pitkään. Kotona ei oo oikein voinut harjoitella mitään, kun lattia tömisee todella pahasti ja sit kun mä hypin yläkerrassa, niin alakerrassa tuntuu, et katto hajoo niskaan. Nyt ei ole enää sitä huolta kun pääsee kerran viikossa tanssimaan pubiin!! Mary Beth oli ihan haltijoissaan, kun se oli käynyt opettamassa Tukholmassa ja siellä oli kunnon tanssisalit peileineen, kun Irlannissa on totuttu tanssiin pienessä tilassa. Mekin oltiin nyt Irish Cultural Centerin toimistotiloissa treenaamassa. Siellä oli kolme kokoushuonetta ja tuolit vaan siirrettiin syrjään, et saatiin tarpeeksi tilaa. Mun pitää nyt tottua tanssimaan ilman peiliä ja ottamaan pieniä askelia, etten mene seinästä läpi. =)

Taas kerran jouduin torstaina kiroomaan Dublinin julkista liikennettä, kun 21.25 lähtevä 38 ei tullutkaan ja seuraava lähti vasta 22.15. Onneks Tanja tuli tuomaan mulle kenkiä, mitkä jätin sille ennen Skotlannin matkaa ja se seisoskeli mun seurana hetken aikaa.. Olin kotona sit vasta 23 aikaan ja tanssituntiretki venyi 6 tuntiseksi bussien takia. Keskustaankin mentäessä piti lähteä jo puolta tuntia aikaisemmin, et varmasti ehdin tunnille, koska ruuhkan mahdollisuus ja bussien viivästyminen on täällä 80% varmaa aamusta iltaan.

 

Perjantaina olikin sitten koko perhe kotona. Anssi oli jo torstainakin kun sillä pamahti selkä, eikä voinut mennä töihin. Elina valitteli aamulla sydänkipuja, niin se jäi kans sit kotiin lepäileen. Mulla oli vähän helpotettu työpäivä, kun ei tarvinnut koko aikaa vahtia lapsia. Ilma oli aivan loistava ja istuskeltiin Elinan kanssa pihalla ja luettiin kirjoja samalla kun lapset pyöräili naapurin lapsien kanssa. Iltapäivällä pääsin lenkille ja se teki hyvää. Aurinko paistoi ja hyvä musiikki soi mp3:ssa. Tulin tosi hyvälle mielelle, kun pääsin nauttimaan yksin tästä säästä puiston keskelle.

Illalla me juotiin Elinan ja Anssin kanssa Irish Coffeet ja maistui todella hyvältä. Mä oon täällä välillä hörppinyt kahvia aamulla eli kahvia pari senttiä pohjalle, lusikallinen sokeria ja sit paljon maitoa päälle. Mut on maistunut silti ihan hyvältä, kun vähän aikaa sitten en voinut maistaa ollenkaan. Irkkujen jälkeen olikin sit vuorossa Pimm´s. Otettiin netistä selvää et se on gini-pohjainen juoma, mut saa myös mm. rommi, konjakki ja vodka pohjaisena. Mun oli ihan pakko ostaa sitä Glasgown  kentältä kun se on niin hyvää. That´s good stuff!! =) Katseltiin siinä siemailun ohella Angelas Ashes eli Seitsemännen portaan enkeli. Elina tilasi kirjakerhosta molemmat kirjat, ja mä saan kans lukee ne jossain vaiheessa.

 

Lauantaina olin au pair Elinan kanssa Dun Lairessa ihmettelemässä Festival of Worlds Culturesia. Siellä oli esiintyjiä joka maan kolkasta ja kojuja kojun perään. Sinne pääsy oli hieman haastavaa, kun piti mennä Dartilla, eli siis sellasella junalla, mut meillä ei ollut hajuakaan et miten systeemi toimii. Ensinnäkään kumpikaan meistä ei tiennyt paikan englatilaista nimeä, vain iirin kielellä ja sit pähkäiltiin et miten me sanotaan se lipunmyynnissä, mut se meni loppu viimein aika kivuttomasti. Toinen ongelma: kummalta laiturilta se lähtee kun aikatauluissa vaihteli laiturit ja siinähän oli taas ihmettelemistä kerrakseen. Löydettiin kuitenkin oikea laituri ja päästiin oikeaan Dartiin ja festarialueella.

 

"kuva Dun Lairen rannalta ilman turistia ja turistin kanssa!"

"Pari yleiskuvaa festarialueelta. Eikö olekin ihana kukkavene?"

Me ostettiin molemmat Equadorilaisten kojusta sormikkaat, tai siis ne missä ei oo sormen päitä. Ne on laaman villasta tehdyt eli varmasti lämpöiset ja kun täällä ei tule kunnon pakkasia, niin niillä pärjää varmaan koko talven.

Päivän ehdottomasti paras hetki oli kun löydettiin hattaraa!!! Pink Candy Floss!!! Nam nam. Ja sit oli naamat ja sormet ihan tahmaset, mut oli se sen arvoista kuitenkin. Tytöt pääsi vähän herkutteleen merenrantamaisemissa ja auringon paisteessa. Tuli todella tyttömäinen olo!! =)

 

 

Lauantainakin meinaan oli todella lämmin päivä ja vähän harmitti, kun en ehtinyt käydä ostamassa hametta. Mun vaatekaapista ei meinaan löydy muuta kuin farkkuja ja treenihousut. Sit vaan käärittiin lahkeita ylös, et jalat sai vähän ilmaa ja aurinkoo. Ei ehditty paljon nähdä esityksiä, kun ohjelma oli todella sekava. Siitä ei saanut mitään selvää ja sit alue oli todella iso. Siellä taisi olla neljä tai viisi eri lavaa, ja sit niiden välissä seilattiin ja yritettiin kuunnella, et minkälaista musiikkia mistäkin päin kuuluu ja mihin kannattaa mennä. Siellä oli Meksikosta yksi ryhmä ja nähtiin niiden soittoa People´s Parkissa, mut sit kun oltiin jo lähdössä takaisin keskustaan, niin huomattiin, et toisella lavalla olis ollut myös tanssijoita. Sain niistä kaukaa kuvan, mut onneks oon nähnyt meksikolaisia tanssijoita ja soittajia aikaisemminkin niin ei harmittanut niin paljon.

Kun päästiin takaisin keskustaan niin mä näin Satun, yhden tuttavan Suomesta. Käytiin Temple Barin alueella parissa irkkupubissa juomassa muutamat oluet ja siiderit. Sain myös kaksi pussia salmiakkia tuliaisina!! Mä hymyilin vaan koko illan, kun olin niin iloinen, et sain herkkuja. Täällä on tehnyt koko ajan mieli salmiakkia, kun sitä ei saa mistään. Fazerin sinistä kuulemma myydään jossain kaupassa, mut en oo saanut vielä selville, että missä. Täytyy yrittää kaivaa tieto jostain ja pian…

Meillä oli lauantaina Couch Surfingin bileet Slattery Barissa Capel Streetillä ja mu
n oli tarkoitus mennä sinne kolmen suomalaisen pojan kanssa jotka asuu tässä lähellä. Olis ollut helppoa ja halpaa tulla samalla taksilla yöllä kotiin, mutta niistä ei sitten kuulunutkaan mitään. Perjantaina vielä mesessä sovittiin, et soitellaan lauantaina, kun kerroin et oon menossa keskustaan jo aikaisemmin, mutta sit ne ei vastannut puhelimeen eikä mun viestiin. Niinpä mä lähdin sitten yksin sinne bileisiin, kun Satu lähti äitinsä kanssa niiden hotellille. Meille oli varattu baarin yläkerta ja siellä oli jo ihan mukavasti porukkaa, kun menin sisään. Baaritiskillä oli yksi ranskalainen tyttö ja aloin sen kanssa jutella heti kun näytin vähän eksyneeltä ja se totes et mä en taida tuntee sieltä ketään niin kuin ei sekään tuntenut. Ailén (tai mikä sen nimi nyt olikaan) oli tullut poikakaverinsa kanssa Dubliniin ihan vain tän tapaamisen takia. Tiskille alkoi tulla koko ajan lisää porukkaa ja sitten meistä muodostui pieni ryhmä, jonka kanssa juteltiin melkein koko ilta. Ailén ja sen mies, brasilialainen tyttö Viannia, ranskalainen poika Fred, saksalainen poika Julian, isrealilainen poika Nadav..

 

 

 "Meidän perhepotretti: ylhäällä Viannia, Nadav ja Bastian, keskellä minä, Ailén ja sen mies ja edessä Fred"

 

Me kaikki yövyttiin samassa paikassa, kun nämä mun kaverit ei tullutkaan enkä yksin viitsinyt lähtee taksilla ja maksaa 30 euroa siitä lystistä. Viimeinen bussi olis lähtenyt jo 23.10 enkä todellakaan halunnut lähteä vielä sillä kun bileet oli parhaimmillaan.
Oon kuullut että CS:n porukka pitää hyviä bileitä Dublinissa ja nyt voin myös itse todistaa et oli tosi onnistunut ilta. Meille tarjottiin sandwichejä ja oluet oli alennettuja.. Rory oli tämän kaiken takana ja vielä reiluna irkumiehenä otti vielä mut yhdelle sen sohvista nukkumaan, ettei mun tarvinnut kävellä kotiin!!

Ja sit illan koomisimmat jutut. Siellä oli muutama ruotsalainenkin heppu ja niiden mukana tuli yks suomalainen.. Saa hymyillä jo tässä vaiheessa (äiti varsinkin kun se tietää jo mitenkä teksti jatkuu), mut tän jälkeen te varmasti repeette.. Syttyi meinaan pieni Suomi-Ruotsi ottelu kun tämä suomipoika ja sit yks ruotsalaisista yritti tehdä muhun vaikutusta!! Tilanne päättyi kuitenkin 0-0 ja hyvä niin.

Mä sain myös uuden tittelin: kaikista ihanin suomalainen tyttö, joka hymyilee koko ajan ja osaa sanoo nopeesti hölökynkölökyn.. Aina kun vaihdoin paikkaa niin joku huutaa et Nelli tuu tänne. Mun täytyy päästä jutteleen sun kanss kun sä oot niin positiivinen ihminen.. Muutaman siiderin jälkeen rupee kummasti poskipäät nouseen ja suu leveneen!! =) Mut kiva et kaikki tykkäs musta, kun jotkut sanoi yhdestä virolaisesta, et se ei oo yhtään niin kiva kuin mä.

Todella mahtavaa porukkaa kyl kaikki. En ihan kaikkien kanssa kyllä ehtinyt jutteleen, mut ne 30 jotka tapasin oli kaikki mukavia! Ehdottomasti tullaan tällä porukalla vielä pitään bileitä monta kertaa! Ja sekin oli hyvä et sinne sai tuoda omia kavereita, et jos joku teistä sattuu olemaan täällä seuraavan tapaamisen aikaan, niin mahtavat bileet on tiedossa!!

"Tässä kuvassa Rory keskellä.. Käveltiin kotiinpäin ja sit piti ottaa taas yks hyvä kuva!"

 

Sunnuntaina kun menin takaisin kotiin aamulla, niin odotti kiva yllä
tys. Debora juoksi heti ovelle ja sanoi, et mun pitää nopeesti mennä suihkuun, kun siltä oli löytynyt täitä. Elinalla ja Joacimilla oli muutama muna ja sittenhän multakin löytyi pari munaa päästä. Oltiin siis munapäitä koko sakki Anssia lukuun ottamatta. =) Hauskaa näin kirjoitettuna, mutta ei todellakaan ollut eilen kivaa.. Pestiin hiukset täishampoolla ja kammattiin täikammalla ja sit vielä laitettiin jotain ihme tököttiä yöksi että viimeisimmätkin täit lähtisi pois. Elinan ja Anssin piti lähtee sinne Cultures festareille, mut tulikin pieni muutos suunnitelmiin ja oli siivouspäivä edessä. Lakanat piti pestä, tyynyt ja peitot tuulettaa, kammat ja kaikki muut hiusjutut pakkaseen ja sit tosiaan tää hiusten ja hiuspohjan hoitaminen. Ensin pestiin ihan tavallisella shampoolla ja sen jälkeen käytettiin Elinan suoristusrautaa, et ne kuolisi. Sen jälkeen vasta Elina haki apteekista täijutut ja hiustenpesu alkoi uudestaan. Tänään aamulla vielä pestiin se töhnä pois hiuksista ja toivottavasti kaikki täit ja niiden munat on nyt poissa. Mulla ei onneks näkynyt muin muutama muna ja kun kampasin, niin ne taisi lähteä jo silloin kaikki. Mut koskaan ei voi olla aivan varma.. Nyt pitää varmaan vielä illalla pestä ja kammata varmuuden vuoksi. Ja lapset ei enää leiki bulgarialaisten kanssa. Täit on meinaan niiden lapsilta lähtöisin.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja täit on toivottavasti historiaa. Sellaista kyytiä ne eilen sai ettei varmasti tule takaisin ihan heti… Ja tänään vielä jatketaan pesemistä ja kampaamista, että varmasti kaikki häviää...