Pitäisköhän vanha sanonta nyt paikkansa, että kolmas kerta toden sanoo? Toivon kovasti, että pitäis, koska joudun muuttamaan toisen kerran uuteen perheeseen. Kuukausi sitten Billy jo pelotteli sanomalla ettei niillä ole välttämättä enää varaa pitää au pairia varsinkin jos ne saa Charlien laitettua hoitoon joka päivä. Viime viikon maanantaina Billy aloitti taas keskustelun, että pitää tehdä jotain muutoksia aikatauluihin ja muutenkin järjestää asioita. mun maanantaina tanssitunnit ei sovi aikatauluun, mutta mä en pysty sitä vaihtaan enkä halua vaihtaa toiselle opettajallekaan kun Mary Beth on aivan huippu. Sitten tultiin taas takaisin rahaan ja Billy sanoi että se on saanut Charlielle paikan hoidosta maanantaista perjantaihin eli mä joutuisin istumaan aamupäivät yksin kotona ja kuluttamaan aikaani jotenkin. Kerroin sit että mä oon kans harkinnut keskustaan muuttoa kun täältä ei pääse mihinkään ilman autoa.

Tiistaiaamuna Billy sanoi, että se voi auttaa mua hakeen "oikeita" töitä tai sit voin etsiä uutta au pairin paikkaa. Mulla oli jo valmiiksi katsottuna yksi perhe kuukauden takaa ja lupasin ottaa yhteyttä jos mun tilanne täällä muuttuu. Mun onneksi niillä ei ollut vielä uutta au pairia ja sovittiin lauantaiksi treffit äidin kanssa. Tultiin heti hyvin juttuun ja mulle luvattiin ostaa sellanen muovimatto olohuoneeseen, että voin harjotella tanssiin myös kengillä, kun siellä on puulattia ja siihen jää ikävät jäljet kun korolla tai kengät kärjellä iskee siihen. Sunnuntaina kävin sitten katsomassa taloa ja se oli aivan mahtava! Näin kylläkin vaan alakerran kun jutellessa aika riensi ja sit pitikin jo lähteä kotia kohti. Neljän lapsen hoitamisen jälkeen mun pitää nyt keskittyä leikkimään vain yhden 2-vuotiaan tytön kanssa. Kuulostaa helpolta ainakin nyt, mutta katsotaan sitten ens viikolla minkälaista tulee olemaan. Muutan siis jo tämän viikon perjantaina sinne..

Perhe asuu meren rannalla, tai noin 5 minuutin kävelymatkan päässä, mutta kuitenkin lähellä merta. Siellä on todella iso puisto lähellä, missä on mm. lasten leikkikenttä ja tenniskenttä. Rannalla on hyvät pyörätiet ja siellä useasti törmääkin lenkkeilijöihin. Parasta ehkä tällä hetkellä on kaupat!! Jos kaapista ei löydy jotain tai tekee mieli vaikka käydä ostamassa omena, niin senkun kävelen pari metriä ja on kauppa edessä. Täällä kun lähikauppa on noin 3 km päässä niin sinne ei ihan viitsi lähteä käveleen ja muutenkaan en pääse keskustaan kun viikonloppuisin.

Oon innoissani muutosta, mutta toisaalta on haikea mieli kun Aoife on surullinen, kun meistä tuli hyvät kaverit. Nyt sillä ei oo ketään kenen kanssa jutella tyttöjen juttuja tai mitään muitakaan juttuja, mutta lupasin viedä sen joskus elokuviin tai kaakaolle johonkin kahvilaan. Sain pienen hymyn sen kasvoille, mutta näin kuitenkin, että se oli vieläkin surullinen... Charlieta kans tuun kaipaan tosi paljon ja sen kikkarapäätä!!

Ens viikolla kirjoittelen sit lisää, kun oon asettunut taloon ja vähän jo tutustunut arkeen ja saanut muutamat tarrat nenään!! =)

Onkohan mitään muuta ihmeellistä tapahtunut? Bileitä on taas ollut ja viime lauantainakin kävin ensin kolmen au pairin kanssa Temple Barilla jossain rokkibaarissa ja sen jälkeen menin tuttuun tapaan The Blue Gooseen Couch Surfingin porukalla. Mulla oli sakset mukana kun mun piti mennä Pedrolle yöksi ja leikata sen hiukset sunnuntaina ja sitten näin Keithin hiukset ja päätettiin et nyt ne on pakko siistiä.. Sit vaan vessaan ja sakset käteen.. Nyt siitä on tullut vitsi porukan kesken et  missä ikinä Nelli kulkeekaan niin tarjolla on "a Pint and a Haircut".
Reilun viikon päästä onkin sit kunnon pirskeet tiedossa kun täytän vuosia ja pitää kutsua kaikki kaverit juhliin. Tällä hetkellä listassa on noin 20 nimee ja vielä tulee lisää!! wohou!!