Kävin pari viikkoa sitten Pyryn kanssa vähän seikkailemassa Irlannin toisella rannalla. Pyry saapui Dubliniin maanantaina ja mun tanssituntien takia ei voitu lähteä vielä silloin reissuun. Muuten kyllä olisin voinut jättää tunnit väliin, mutta oli kisat lauantaina ja mitään treenejä en voinut jättää väliin. Me yövyttiin maanantain ja tiistain välinen yö yhdellä kaverilla ihan meidän treenipubin vieressä ja Ronan tulikin pitämään Pyrylle seuraa sillä välin kun mä pompin hiki hatussa pari tuntia. Tiistaina lähdettiin melko aikaisin kohti Galwayta, koska matka kesti melkein 4 tuntia. Kilometrejä ei kertynyt paljonkaan, mutta kun ajettiin Irlannin kuuluisia backroad:ia pitkin niin mutkia ja tiukkoja tilanteita tuli sitäkin enemmän. Mä oon jo tottunut siihen, että täällä ajetaan aika lujaa vaikka tiet on kapeita ja mutkaisia, mutta kyllä jossain vaiheessa kuitenkin jännitti, et miten meidän bussi mahtuu samalle tielle vastaantulevien autojen kanssa.

Päästiin Galwayhin perille iltapäivän puolella ja hostelli löytyi sopivasti bussiaseman vierestä. Varausvahvistuksessakin sanottiin, että jos et jostain syystä löydä hostellia niin sit vaan huutaa lujaa, niin joku tulee ovelle huuteleen takaisin ja ohjaa oikeaan paikkaan!! Huone piti jakaa neljän muun ihmisen kanssa, mutta samapa tuo sitten kun oltiin siellä vaan yks yö. Ensimmäinen shokki koettiin kun mentiin sisään huoneeseen: ikkunat oli auki ja patteria ei saanut millään konstilla toimimaan.. Käytiin sit kysymässä et miten siihen saa virtaa ja kuulemma ne sit painaa jotain nappia niin lähtee patteri lämpiään. Se olisikin ollut mukava nukkua jääkylmässä huoneessa.

 

"Hieno suihkulähde ja yleiskuvaa Galwayn keskustasta."

Galway oli tosi nätti pieni kaupunki, kiersi keskustan ja merenrannan parissa tunnissa. Todella viihtyisä paikka kaikin puolin ja uudestaan täytyy päästä käymään joku päivä.

Aamupala hostellissa oli perinteinen teetä/kahvia ja paahtoleipää sekä muroja. Tukevan ja ravitsevan aterian jälkeen lähdettiin kohti Ennisiä, jossa vaihdettiin bussia, että päästään katsomaan Cliffs of Moheria. Ennisissä meillä oli noin 50 minuuttia aikaa ennen Moherin bussin lähtöä, ja totta kai me lähdettiin kiertelemään, ja tuttuun tapaan, kun oltiin menossa takaisin bussiasemalle, niin jouduttiin heti miettimään, et mihinkäs pitäis mennä ja saatiin kävellä aika vauhtia et ehdittiin bussille takaisin. Ei kuitenkaan myöhästytty ja Moherit tuli nähtyä!

Donegalissa oli upeita maisemia, mutta kyllä oli nämäkin kalliot vaikuttavia. Tuulista ja kylmää vaan oli, mutta niinhän se on aina rannikolla.

Mohereilta matka jatkui taas kerran Ennisin kautta Limerickiin. Ennisissä myyjä ei voinut myydä meille menopaluulippua muuta kuin Ennis-Moher-Ennis ja piti käydä vielä uudestaan ostamassa lippu Limerickiin. Kuski ihmetteli myös miksi se nainen ei myynyt meille lippu Limerickiin asti, mutta saatiin kuitenkin lippu ja päästiin jatkamaan matkaa.

Limerick oli hieman pettymys. Siellä ei ollut oikeastaan mitään nähtävyyksiä ja muutenkaan ei ollut kovin kaunis kaupunki. Mä vilustuin jo Galwayssa ja senkin takia kiinnostus laski koko kaupunkia kohtaan. Olin kuullut jo aikasemmin kavereilta, ettei siellä oikeastaan ole mitään, mutta täytyi kuitenkin käydä itse katsomassa, ja muihin kaupunkeihin ei oltaisi kerittykään tänä aikana.

"Limerickin linna. Aika karun näköinen eikä edes viitsitty mennä sisälle."

"Hyviä kuvia Limerickistä ei saanut ja matkaajakin näyttää olevan todella uupuneen näköinen!!"

Yövyttiin Couch Surfingin yhden jäsenen luona, mutta ei paljon Tessaa tai hänen kämppiksiä nähty kun kaikilla oli jotain menoja. Me kierreltiin hetki kaupungilla ja yritettiin löytää ruokapaikkaa. Jokaisessa pubissa tarjoiltiin vaan leipiä, mutta niitä ei haluttu enää syödä kun pari päivää vaan mutustettu vehnäpullaa. Ravintoloissa sanottiin, ettei ruokaa tarjoilla enää klo 18 jälkeen, pizzapaikassa medium kokoinen pizza maksoi aivan liikaa ja meinasi mennä hermot totaalisesti… Yhdessä pubissa baarimikko neuvoi meidät kahteen paikkaan missä tarjoillaan ruokaa vielä kuuden jälkeen. Löydettiin niistä toinen, missä onneksi sai hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Jälkiruoka piti kuitenkin ottaa, kun oli sen verran pieni annos. Yleensä mulla jää melkein puolet syömättä kun annokset on niin isoja, mutta ei tällä kertaa. Pubiin ei Limerickissä jaksanut mennä, vaan mentiin suoraan Tessan kämpille, katsottiin huippuleffa ja paleltiin makuupusseihin kääriytyneinä. Kysyin Tessalta, että onko talo lämmin vai perinteinen irkkutalo missä tulee kylmää ilmaa sisään joka nurkasta ja vastaus oli että talo on lämmin. EI OLLUT!!! Mä nukuin makuupussin sisässä, paksu peitto sen päällä ja siltikin oli kylmä kun vähän käänsi kylkeä.. Piti aamulla käydä suihkussa, mutta ei millään tarjennut. Muutenkin kun olin hieman flunssainen, niin oli koko ajan kylmä..

Torstaiaamuna lähdettiin kiertämään uudestaan keskustaa ja löydettiin linna, mikä ei ollut näkemisen arvoinen sekään. Piti mennä ensin käymään siellä sisällä, mutta ei viitsitty maksaa sisään, ja kun nähtiin se ulkoa, niin ei huvittanut senkään vertaa. Yritettiin mennä sisään yhteen katedraaliin, mutta heti ovien takana oli pöytä missä kerättiin rahaa. "Maksa 2 euroa niin pääset sisään!!!" Siis mitä? En oo koskaan aikaisemmin nähnyt että uskonnolla rahastetaan tällä tavalla. Jäi sitten sekin näkemättä…

Tarkoitus oli viettää aikaa Limerickissä enemmän, mutta lähdettiin kohti Dublinia jo 10.30 bussilla. Yövyttiin vielä torstain ja perjantain välinen yö Ronanilla, joten suunnattiin suoraan sinne hakemaan mun avaimet, että pääsin näyttään Pyrylle minkälaisessa palatsissa mä oikein asun. Mulle on muuten nyt asennettu käsienpesuallas, et voin pestä hampaat omassa huoneessa.. Ei siinä kyllä mitään järkeä ole, mutta samapa se sitten mihin perhe rahojaan tuhlaa.

No, mutta nyt taas takaisin reissuun. Torstaina lähdettiin illalla Ronanin, Anna ja Elinan kanssa ulos ja mentiin Ronanin työpaikalle. Se työskentelee aussibaarissa keskustassa ja tuli juotua muutama kannullinen drinkkejä!! Siis me kaikki yhteensä, en mä yksin kannullisia kaatanut!!

Päästiin takaisin Ronanille 4 jälkeen aamulla ja Pyryn pitikin sitten lähteä jo 4.30 kohti bussipysäkkiä ja lentokenttää.. Elina jäi tällä kertaa yöksi mun kanssa ja perjantaina piti herätä hyvissä ajoin kun oli viimeiset treenit ennen lauantain kisoja.

Kisat oli lauantaina jo klo 8.30 eli meiltä piti lähteä 7 aikaan. Elina tuli meille yöksi et päästiin lähtemään samasta paikasta ja saadaan potkittua toisemme hereille. Olin nähnyt edellisenä yönä unta, että saan kilpailunumeroks 26, ja aika lähelle meni kun sain 276:n. Meidän sarjassa oli 17 tanssijaa ja kaikki muut oli jo osallistunut muihin kisjoihin, eli olin ainoa ensikertalainen ja vielä non-irish person!! Sijoituin kahdessa tanssissa 5.sijalle ja yhdessä 8. sijalle eli ihan hyvin meni. Ensi vuonna sit parannan sijoituksia ja pääsen kolmen parhaan joukkoon!!

"Kilpailijoilla piti olla musta puku ja kuka oli ainoa, joka totteli käskyjä?!?"

Oli mielenkiintoista käydä katsomassa oikeita Championship tason tanssijoita, kun kaikilla oli puvut ja peruukit, ja muutenkin kaikki tansseista asusteisiin viimeiseen asti täydelliset. Taitaa jäädä vaan haaveeksi, että koskaan pääsisi heidän tasolle, mutta mulle riittää kun pääsen tanssimaan ja välillä kilpailemaan. Kolme mitalia roikkuu seinällä ja lisää pitäis saada!!!