Viikko takana ja vielä hengissä. Eilen illalla kävin Anssin kanssa Tescossa ostoksilla ja tehtiin pieni kierros lähiympäristössä, autolla. Mulhuddartissa on muutama todella paha alue, jossa on joka viikko tappeluja ja siellä on talojen ikkunoissa kalterit tai jotkut muovisuojukset ettei teinit pääse heittämään kiviä sisään. Yhdellä kadulla oli toisella puolella huligaanien taloja ja toisella uusia rikkaiden ihmisten taloja. Molemmilla puolilla on portit ja kukaan ei ole koskaan mennyt "paremmalle puolelle" haastamaan riitaa vaan ne pysyvät "pahalla puolella". Onneksi näin, mutta en silti muuttaisi sinne.. Meidän talo sijaitsee rauhallisella alueella ja täällä ei tapahdu mitään. Jos sattuu yöllä kävelemään yksin ulkona, niin silloin saa kyllä olla varuillaan. Anssi lupasi viedä mut uudestaan ajelulle vähän hurjempaan paikkaan, mutta päivällä, kun sanoi et illalla siellä saattaa lentää kiviä ja ties mitä auton päälle..

Tänään oli kauan odotettu vapaapäivä ja pääsin kiertelemään keskustaan. Sinne kun ei viitsi lähteä viikolla kun bussimatkat kestää neljän jälkeen ikuisuuden ja kaikki kaupat menee kiinni ennen kuin olisin edes perillä. Pubeihin ei viitsi mennä viikolla, koska joka aamu on herätys 6.45 ja pitää olla skarppina lasten kanssa siitä lähtien. Eli viikonloput on ainoastaan huvittelua varten.
Tänään lähdin ennen puolta päivää köröttelemään kohti keskustaa ja etsimään tuntematonta tuttua. Siis ketä? No, yhtä suomalaista Hospitality Clubilaista. Sieltähän se Paavo sitten löytyi Connell Streetiltä sovittuna aikana. Kierreltiin yhdessä ympäriinsä, käytiin jossain museossa kun sinne pääsi ilmaiseksi sisään. Piti käydä myös Guinness Storehousessa, mut päätettiin sit jättää se väliin ja mennä pubiin juomaan halvemmat Guinnessit. Löysin netistä jo aikasemmin yhden pubin missä on joka päivä live musiikkia ja tottakai me sit suunnattiin sinne. Siellä partaveikot soitteli tinapillillä biisejä klo14-02 välisenä aikana. Näytti olevan niille elämäntapa kun viitsivät viettää koko päivänsä siellä ja soitella ihmisten iloksi. Hyvältä kyllä kuulosti. Täytyy mennä joku ilta sinne uudestaan. Tänään joudun olemaan lastenvahtina ja vähän harmitti kun ei voinut lähteä tänään kunnolla maistelemaan "vaahtocokista". Tän Paavon lennon piti tulla jo eilen aamulla, mut koneessa oli joku vika ja se pääsi lähteen vasta illalla. Meidän oli tarkoitus käydä eilen illalla pubikierroksella, mut sekin sit jäi väliin..

"muutama kuva keskustasta.."
796598.jpg796605.jpg
796608.jpg796609.jpg

"Ja sitten Oliver St. John Gogartysta.. Tältä näyttää kun on juonut yhden pintin ja ottaa kuvan itsestään vessassa!!"
796600.jpg 796603.jpg


Metsästin myös itselleni uudet tanssikengät, jotka taipuu todella hyvin ja niillä voi tehdä TOE STANDIN ilman minkäänlaisia vaikeuksia!!!! Niiden pohjakin on samettia ja aivan erilaiset jalassa kuin mun vanhat kengät. Vähänkö mä oon nyt iloinen ja vahingoniloinen Petralle ja Essille kun niillä ei ole näin hienoja kenkiä. =) Sori vaan tytöt.. Eikä ne maksanut kuin 85€. Sit vielä Gazellet (tossut),joissa on pehmeä sisäpohja ettei jalkoihin satu, maksoi 29€. Siinä taas suhahti yli satanen muutamassa sekunnissa.. Eipähän tarvi ostaa uusia kenkiä pitkään aikaan.. Kyllä noilla viisi vuotta pitää ainakin pärjätä tai kymmenen jos pitää niistä hyvää huolta.
796633.jpg796632.jpg


Päivä meni melko nopeesti kun oli joku jonka kanssa kierrellä ja katsella paikkoja. Mun piti ehtiä 18.15 lähtevään bussiin, kun olen lastenvahtivuorossa. Elina ja Anssi lähti kavereidensa yksivuotishääpäivän bileisiin.
No, mutta takaisin bussimatkaan. Pysäkillä oli ihan pirusti väkeä niinkuin yleensä siihen aikaan päivästä, mut sit kuulin jonkun puhuvan suomea ihan vieressä. Siinä seisoi poika isänsä kanssa kauheat kantamukset mukana. Avasin tietty suuni ja kysyin mihin ne on menossa. Vastaus oli Mulhuddart!! Sinne missä mäkin asun. Juteltiin siinä sit koko bussimatka, joka mahtavan ruuhkan takia kesti TUNNIN JA 45 MINUUTTIA!!! Pientä tuskaa oli välillä seistä kun oli koko päivän kävellyt ympäriinsä ja jalat oli kipeet ja toinen kenkä hiersi kantapäätä. Onneks oli seuraa, muuten olis mennyt hermot ihan kokonaan. Mä en voi vieläkään käsittää et miten 10 kilometrin matka voi kestää yli tunnin, saati sitten melkein kaks tuntia. Joku futismatsi oli varmaan loppunut just silloin ja kaikki oli palaamassa takaisin..
Huomattiin siinä matkan aikana et Riku asuu noin 500 metrin päässä meidän talosta ja vaihdettiin numeroita niin voidaan joskus käydä ostarilla tai meidän omassa lähipubissa..
Nyt on yksi suomalainen kaveri ihan lähellä, toinen keskustassa ja vielä yksi muuttamassa parin viikon päästä jonnekinpäin Dublinia! =) Eiköhän tää elämä täällä ala sujumaan hyvin, kun lapsetkaan ei ole enää niin riiviöitä kuin ensimmäisinä päivinä..