Matka alkoi jo perjantaina kun menin Tanjalle yöksi, että päästiin samalla taksilla aamulla kentälle. Dublinin kentällä nähtiin Juha, joka oli hoitanut kaikki lippuasiat. Meidän ei pitänyt Tanjan kanssa muistaa kuin passi ja kaikki meille tärkeät tavarat mukaan. Lento lähti 9.00 ja aikataulun mukaan olisi pitänyt olla perillä 9.40, mutta kuten melkein aina, lento viivästyi kymmenisen minuuttia. Juha oli myös vuokrannut meille auton viikonlopuksi ja päästiin onneksi ensimmäisten joukossa ulos koneesta. Kenelläkään ei ollut ruumassa tavaroita, joten oltiin Aviksen jonossa toisena hakemassa autoa. Kun vihdoista viimein löydettiin auto parkkipaikan nurkasta, niin lähdettiin ajamaan kohti Loch Lomondia ja pientä kylää nimeltä Luss. Petra kertoi vinkkejä minne kannattaa mennä käymään ja tämä kylä oli kyllä näkemisen arvoinen. Ihania pieniä taloja joka puolella, joissa puutarhat kukoisti. Siellä taisi olla myös vuokrattavia loma-asuntoja ja päätin joskus lähteä sinne uudestaan kesälomalla. Lauantaina satoi koko päivän eikä oikein saanut kunnon kuvaa länsipuolesta. Piti myöhemmin matkalla ostaa kortti Loch Lomondista, että olisi edes yksi hyvä kuva sieltä.

   

 

Lussin kylästä jatkettiin matkaa kohti Fort Williamia. Matkalla aukesi mahtavia maisemia: vuoria, jokia, järviä ja tietysti lehmiä ja lampaita. Myös yksi peura osui reitille. Juha oli saanut työkaverin isältä Iso-Britannian tiekartan ja sen avulla suunnistettiin paikasta toiseen. Helppo reittihän se oli sen jälkeen kun pääsi Prestwickin lentokentältä Glasgow'n ohi ja löydettiin oikea tie mitä jatketiin vain suoraan koko ajan Invernessiin asti.

Meillä oli mukana yksi huippuhyvä cd, jossa oli country ja irkkumusiikkia jonkun miehen laulamana. Sitten oli vielä Lenny Kravitzia ja RHCP:jä, ettei aika käynyt pitkäksi. Musiikin lisäksi viihdykkeenä oli monta pussia karkkia: sokeripäällysteisiä – ja sokerittomia hedelmäkarkkeja, toffeeta, minttusuklaita (halpisversioita after eighteistä) ja turkinpippureita. Kaksi päivää mussutettiin niitä, mutta vikana päivänä ei koskettukaan makeaan.

 

 

"Mahtavia vuoria jossakin Loch Lomondin ja Fort Williamin välissä ja mä oon aina yhtä kuvauksellinen."

  

 

Fort Williams olisi varmasti viehättävä kaupunki, mutta sään takia se ei näyttänyt kovinkaan ihmeelliseltä. Kävelykadulla oli vaateliikkeitä toinen toisensa perään, joissa myytiin tuulen ja sateen kestäviä vaatteita. Mun oli kanssa pakko ostaa takki kun oli niin pirun kylmä. Ajattelin että siellä on samanlainen ilma kuin Dublinissa, eli maksimissaan 15 astetta ja sateista, mutta totuus iski lujaa. Skotlannissa on todella paljon kylmempi vaikka lämpömittari näyttäisikin samaa kuin Dublinissa. Nytpähän tiedän sitten senkin. =)

Fort Williamsissa me käytiin syömässä pubilounas ja mä otin Roast Beef with Potatos Vegetables and Yorkshire Pudding. Oli hyvä ja erittäin täyttävä annos! Eipä siellä sitten ollut mitään muuta tekemistä, joten jatkettiin matkaa Loch Nessille katsomaan jos löydettäisiin hirmuinen hirviö Nessie! Löytyihän se turistikaupan edestä kaukana järvestä, ja kunnon turistina kiivettiin kaikki poseeraamaan sen vierelle. Mun kameralla ei otettu näitä Nessie kuvia, mutta saan ne kyllä Tanjalta ja Juhalta eli voin ne joskus lisätä tekstin loppuun…

 

Loch Ness jäi myös näkemättä kunnolla sään takia. Pysähdyttiin me hetkeksi Urguhart Castlen kohdalla ja silloin sade hellitti hieman ja sain muutaman hyvän kuvan otettua.

 

Linnan raunioihin olisi päässyt kävelemään, mutta sinne olisi joutunut maksamaan, niin jätettiin sitten väliin se kierros.. Niinpä matka jatkui taas iloiseen tahtiin kun autossa istuu kolme hölmöä ihmistä! =)

Seuraava pysähdyspaikka oli Inverness, jossa viihdyttiin jopa tunti. Sen jälkeen ei viitsitty kiertää kaatosateessa vaan ajettiin Carrbridgeen, pieneen kylään noin 15 minuutin ajon jälkeen. Siellä oli Bunkhouse, josta saatiin makuupaikka vain £9,50 + £1 kymmenen kananmunaa aamupalaksi!! Se oli oikein viihtyisä pieni paikka, mutta yksi yö riitti kuitenkin siellä. Me käytiin illalla paikallisessa pubissa, jossa oli lauantai-iltana hyvin vähän porukkaa. Mitään toistakaan menomestaa ei löydetty, joten kaikki nuoret oli varmasti lähtenyt Invernessiin viikonlopun viettoon. Oltiin paikan ainoat ulkomaalaiset ja sen kyllä huomasi heti kun astuttiin ovesta sisään. Kaikki tuijotti meitä ja ihmetteli, et mistä me oikein tupsahdettiin siihen. Juotiin muutamat siiderit ja lähdettiin nukkumaan, sillä sunnuntaina oli taas pitkä päivä tiedossa.

 

"Carrbridge – silta, meidän jengi Bunkhousessa ja loistava aamiainen, joka sisälsi 3 munaa ja mustaherukkateetä."

 

 

Carrbridgestä piti ajaa suoraan Stirlingiin, mutta sitten löysin kartalta jonkun Blair Castlen ja päätettiin poiketa siellä. Kannattava päätös! Linna oli todella suuri ja todella upea sisältä. Siellä oli vielä vuonna 1996 asunut joku herttua, mutta tämän kuoltua siitä oltiin tehty museo. Jos joku on katsonut Laakson kuningasta TV:stä niin sisällä näytti koko lailla samanlaiselta. Harmi vaan ettei siellä saanut kuvata, mutta ostin taas muutaman kortin muistin virkistämiseksi. Linnan ympärillä oli todella ihana ja satumainen metsä sekä kirkon rauniot. Löydettiin kirkon takaa myös Hercules Garden, joka oli täynnä istutettuja omena-, päärynä- ja luumupuita. Todella kaunista.

Me käytiin syömässä linnaan rakennetussa ravintolassa ja mä tilasin Juhan kanssa Haggista. Se tuli piirakkataikinan sisällä eikä maistunut hassummalta. Aika voimakasta se kuitenkin oli eikä määräänsä enempää voi syödä, mutta onpahan sitä nyt maistettu, kuva ja kuittikin on tallella todistusaineistona. Vielä en voi laittaa kuvaa tänne, koska taas kerran otettiin vaan Tanjan tai Juhan kameralla nämä makuelämyskuvat eli joku päivä lisään senkin kuvan tänne…

Ostin sitten vielä linnan kaupasta pienen kirjan, jossa on maisemia ympäri Skotlantia, niin niitäkin voi ihastella vaikka ei itse kaikissa paikoissa ole käynytkään.

  

Blair Castlen jälkeen me ei menty aivan sitä reittiä kuin oltiin mietitty. Kierrettiin jotain pienempää tietä, maisemareitti Stirlingiin ja samalla etsittiin Tanjalle uimapaikkaa. Se hullu halusi mennä uimaan vaikka oli todella kylmä. Ei kuitenkaan löydetty hyvää paikkaa, toinen järvi oli aidattu ja olisi pitänyt juosta lehmien seassa 100 metriä, toinen olikin sitten pato ja siellä uiminen oli kielletty. Saatiinpa kuitenkin tehdä mukava maaseutukierros, ja jos ei oltaisi käyty patopaikassa, ei oltaisi nähty näitä ihania elukoita eikä myöskään löydetty seuraavaa paikkaa.. Viskipanimoa!!!

 

Käytiin uteliaisuudesta katsomassa paikallista panimoa The Famous Grousea ja vessasta oli pakko saada kuvia, kun oli niin kivoja kuvia seinällä ja ovessa. =) Siellä olisi ollut jotkut grillijuhlat, mutta meidän piti jatkaa matkaa eikä jäänyt syömään. Todella ystävällistä henkilökuntaa oli joka puolella. Ensin katseltiin pihalla, et mihin pitäisi mennä ja joku nainen tuli heti neuvomaan mistä löytyy mitäkin. Ei me käyty kuin niiden kaupassa ja vessassa, mutta ostettiin kuitenkin pienet pullot viskiä, ettei vain käytetty niiden vessaa ja lähdetty takaisin tielle välittämättä niiden ystävällisyydestä.

  

 

Kun vessakuvat oli otettu, lähdettiin ajamaan Stirlingiin, josta ei ole tällä hetkellä muuta kuvaa kuin tämä Guinness-höyryissä oleva tyttö. Majapaikan etsiminen oli vähän hankalaa, kun Tanja ei ollut saanut varattua hostellia, jossa piti olla vielä tilaa, mutta sitten ei ollutkaan. Se oli kaupungin ainut hostelli ja yhdelläkään b&b:llä ei ole nettisivuja eli meidän piti vaan mennä paikanpäälle ja etsiä katto pään päälle. Löydettiin sit yks b&b kaukaa keskustasta, noin 5 km päästä. Illalla lähdettiin etsimään jotain ravintolaa, joka olisi sunnuntai-iltana auki vielä klo22. Käveltiin yhden kiinalaisen ravintolan ohi ja ovella seisoi mies, joka sanoi että ne sulkee puolen tunnin päästä. Tehtiin sitten diili sen kanssa että syödään buffettipöydästä niin paljon kuin jaksetaan ja saatiin kolme ateriaa kahden hinnalla. Mehän sitten syötiin mahat niin täyteen, et mahaan sattui eikä päästy Tanjan kanssa käveleen kunnolla. Sen jälkeen mentiin vielä paikalliseen pubiin, josta löysin PIMM´SIÄ!!! Ja tietty Guinness piti tilata kans, et sain kuvan ja vatsa kiitti, kun piti vielä tunkea vähän lisää juotavaa... Taas kerran, lisään kuvia Stirlingistä, kun saan Tanjalta ja Juhalta kuvia. Mulla oli akku vähissä, niin en viitsinyt ottaa omalla kuvia et sain vielä maanantaina otettua muutaman kuvan.

Me käytiin katsomassa Sir William Wallacen Monumentia ja sieltä saatiin hauskoja kuvia. Wallace on Skotlannin vapauttaja jostain 1700-luvulta ja siitä on tehty elokuva nimeltä Braveheart!! Se täytyy varmaan katsoa joku päivä uudestaan nyt kun tiedän kuka se heppu oikeasti oli, ja edellisestä (ja ensimmäisestä) kerrasta on jo aika kauan!

Ostin sieltä itselleni pienen tuliaisen: Mary Stuartin eli siis Queen of Scotsin sormuksen, joka maksoi hurjat £1,25 ja sitten vielä vaaleanpunaisen skottiruutuisen kaulahuivin. Nyt on sit jotain historiallista kaapissa!

 

Edinburghissa käytiin totta kai linnassa, johon kylläkin maksoi sisään £11.00, mutta kerran sitä siellä vaan tulee käytyä. Näillä näkymin ainakin. Odotin kyllä linnalta vähän enemmän muuten, mutta sitten kuin nähtiin kruununjalokivet, niin sitten pidin suuni kiinni. Aika turistirysä se kyllä oli varsinkin kun englantilaisilla on viimeinen lomaviikko meneillään ja kaikki lähtee matkustelemaan ympäri maata. Neljä tuntia siellä vierähti mukavasti, kun kierrettiin koko linna läpi: royal apartments, great hall, sotamuseo, linnan vankila ym…

"Edinburgh Castle, maisema linnalta, great hall ja juliste sotamuseosta."

 

 

Sen jälkeen olikin jäljellä enää automatka kentälle, joka ei ollut kovin helppo. Meidän piti kääntyä jostain liittymästä ennen Glasgow'n keskustaa, mutta oikeaa tien numeroa ei löytynyt. Niinpä me ajettiin kohti keskustaa, josta löydettiin kaksi kylttiä Prestwickin kentälle. Sen jälkeen ei sitten taas löydetty minkäänlaisia kylttejä kentälle ja yritettiin tiekartasta katsoa mihin mennään. Onneksi oltiin menossa oikeaan suuntaan, ettei ihan eksytty. Muutamassa liikenneympyrässä pyörittiin vaan ympyrää ja tarkistettiin kartasta että mille tielle pitäisi mennä. Muut autoilijat varmaan katsoi vähän pitkään, kun yhdet vaan pyörii ympyrää. Tuntui se itsestäkin huvittavalta sen jälkeen kun tiedettiin varmasti olevamme oikealla tiellä. Vasta lähellä kenttää tuli seuraava kyltti et mihin suuntaan pitää ajaa jos haluaa kentälle. Päätettiin käydä Kilmarnock nimisessä kylässä syömässä ja sehän olikin hyvä idea. Melkein kaikki ravintolat oli kiinni, mutta sit löydettiin Ocean 11, josta saatiin syötävää. Parin päivän karkin mässyttämisen ja rasvaisen ruoan syömisen jälkeen teki mieli salaattia. Onneksi niillä oli listalla kunnon salaattiannoksia. Tilasin kanasalaatin ja sit tarjoilija kysyi, et minkälaisia perunoita haluan siihen mukaan.. Excuse me!! Otin sit ranskalaisia ja mietittiin, et tuleeko annokseen sit salaattia juuri ollenkaan. Noh, tältä se mun annos sitten näytti:

 

Salaattia, ananasta, persikoita, kanaa, sipulia, appelsiineja, juustoa, samaa majoneesisalaattia mitä oli Tanjan uuniperunassa sekä kurkkua ja tomaattia. Nam! Todella herkullisesta! Ranskikset tuli omalla vadilla ja ne jäi suurimmaksi osaksi syömättä, kun salaattiannos oli niin valtava. Lähti nälkä kyllä kokonaan eikä tarvinnut syödä illalla enää mitään.

Sitten vain kohti lentokenttää ja heti ekassa risteyksessä Kilmarnockin keskustassa käännyttiin väärään suuntaan ja jouduttiin yks suuntaiselle kadulle. Sit vaan autoa ympäri ja väisteleen autoja. Kävelijät alkoi nauraa meille kun yritettiin selvittää tilanne, ettei mikään auto aja meidän päälle.. Aika koominen lopetus reissulle! Saatiin makeat naurut vielä viime hetkellä!! =)

Nyt odotellaan lisää kuvia Tanjalta ja Juhalta, kunhan töiltänsä kerkiää niitä mulla lähettää...

Ja samalla voi kuunnella Plain White T´s bändin todella ihanaa biisiä Hey There Delilah!!! Kuultiin se kolmen päivän aikana todella monta kertaa ja nyt oon katsellut You Tubesta niiden musavideoita..