Kaikki alkoi siis torstaina 13.3, tai no oikeastaan jo keskiviikkona kun Heidi ja Antti saapui Dubliniin. Menin töiden jälkeen keskustaan ja käytiin irkkupubissa ottamassa oluset livemusiikin kera. Joku irlantilainen poika tuli juttelemaan meille ja yritti kovasti arvata mistä ollaan kotoisin. Ei auttanut vaikka sanottiin, että ollaan Ruotsin ja Venäjän välissä, kun sieltä vaan tuli arvauksina mm. Slovakia ja Ranska. Edes Nokia phone ei tuonut mieleen kuin Japanin!! Yleissivistys taitaa olla nolla sillä pojalla!!

Ilta oli rauhallinen, koska mun piti tehdä torstaina pitkä päivä sekä Heidi ja Antti lähti kiertelemään ympäri Dublinia.

Torstaina oli siis Couch Surfingin porukalla ensimmäiset bileet, "official start for St. Paddy´s weekend". Paikka oli mulle ihan vieras ja oli todella pieni siihen verrattuna kuinka paljon porukkaa oli ilmestynyt paikalle. Ihan ensimmäisenä tutustuin muutamaan amerikkalaiseen matkaajaan ja yks niistä näyttää ihan edesmenneeltä Heath Ledgeriltä!! Ryan olikin koko loppuajan Heath, kun kaikki muutkin oli sitä mieltä että yhdennäköisyys on valtava. Ilta oli aivan mahtava. Me "grillattiin" vaahtokarkkeja kynttilän liekissä ja tietenkin hieman maisteltiin alkoholijuomia sekä syötiin aivan mahtavaa rasvaista kanaa ja ranskiksia!!

Ilta jatkui niin myöhään että viimeinen bussi ehti mennä 23.30 ja piti kävellä Kacperin kanssa ensin sen talolle asti ja sen jälkeen otin taksin loppumatkalle. Yksin en uskalla täällä kävellä yöllä ja siitä olisi ollut vielä noin 3 km matka jäljellä.

"hih, siideriä!!!"

"liekitettyä vaahtokarkki olisi tarjolla"

"suomalaiset"

Perjantaina töiden jälkeen näin Elinan kaupungilla ja ostettiin pillit, jossa oli vihreä/valkoinen/oranssi nauha ja sitä tulikin sitten käytettyä koko viikonlopun ajan. Ostettiin myös kasvovärejä sekä kynsilakkaa teeman mukaan.

Me oltiin perjantaina ja lauantaina yötä samaisella Ronanilla, millä yövyttiin Pyrynkin kanssa. Ronanin tyttöystävä oli nyt siellä, kun viimeksi Elena oli reissussa ja oon oikein mielissäni, että tapasin Elenan. Elena oli loukannut itsensä eikä voinut sen takia pahemmin liikkua tai lähteä meidän kanssa kaupungille, mutta huomasi että seura teki hyvää. Lähdettiin siis Elinan kanssa kaksistaan kohti bilepaikkaa, joka sattumoisin oli Smithfieldissä eli vain 200 metrin kävelymatkan päässä Ronanin ja Elenan asunnolta. Samat naamat oli sinäkin iltana paikalla ja juttelin pitkään yhden Ericin kanssa siitä kuinka mä tykkään ajaa partaa veitsellä. Sit se sano myös et mulla on irkkuaksentti tai et sanon suurimman osan sanoista aivan kuten dublinilaiset. Onneks en kuitenkaan puhu niin epäselvästi kuin paikalliset, kun ei niistä meinaa saada välillä mitään selvää.

Lauantaina olikin aikainen herätys kymmeneltä siihen nähden, että mentiin nukkumaan joskus 4 aikaan. Luvassa oli Treasure Hunt ja piti olla 11.30 rekisteröitymässä kilpailuun. Harmi vaan, että satoi koko päivän ja välillä oikein rankasti. Parin tunnin tarpomisen jälkeen luovutettiin kun oltiin ihan märkiä ja väsyneitä kävelemään kurjassa säässä. Aurinkoisena tai edes sateettomana päivänä asia olisi ollutkin ihan toinen ja viihdytty paremmin kadulla.

Mä toin Suomesta ruispastaa ja tehtiin Heidin, Antin ja Elenan kanssa lohi/paprika/sipuli/kerma pastaa. Maistui oikein hyvältä ja niin helppo tehdä kuin olla ja voi!!

Illalla oli taas tiedossa bileet, mutta Heidi ja Antti lähti jo lentokenttähotellille, kun oli sunnuntaiaamuna aikainen lähtö takaisin Suomeen. Me lähdettiin sit kaksistaan Elinan kanssa baanalle ja jätettiin Elena raukka yöksin kotiin. Matkalla Murray´s nimiseen baariin, me poikettiin katsomassa Ronania sen työpaikalla, Woolshed nimisessä baarissa ja siellähän se jo seisoskeli olutpullo kädessä ja sanoi et oli päässyt töistä aikaisemmin. Matka jatkui kohti meteliä ja hulluja ihmisiä. Hassua, että jo kahden päivän juhlimisen jälkeen tapaa uusia ihmisiä vaikka on molempina iltoina ollut samassa paikassa. Joskus vaan jää huomaamatta osa porukasta, ja varsinkin nyt oli niin paljon ihmisiä Dublinin ulkopuolelta, ettei voinut mitenkään tutustua kaikkiin heti. Hauskaa oli tänäkin iltana ja kannullisia siideria ja olutta vaan kannettiin pöytään!! Oli niin hyvät tarjoukset tehty meille, että oli pakko juoda paljon!! J

Siitä illasta ei varmaankaan ole enempää kerrottavaa, joten siirrytään sunnuntaihin. Mun piti olla lastenvahtina illalla. Maire ja Gerry tuli kotiin vasta 1 jälkeen ja sit lähdin heti keskustaan. Róisin heräsi kolme kertaa illan aikana ja totta kai iski paniikki joka kerta, kun äiti tai isä ei ollutkaan kotona. Onneksi sain sen joka kerta takaisin sänkyyn melko nopeasti eikä enää neljättä kertaa ehtinyt herätä mun vahtivuorolla.

Murray´sissa suljetaan ovet jo 12.30 ja Elina oli tehnyt diilin yhden portsarin kanssa, et mä soitan ovikelloa ja ne tulee avaan mulle oven. No, eihän sitä portsaria näkynyt vaan joku toinen tuli ovelle ja kuulin kuinka Elina ja yksi Suz sano et siellä on yks meidän kaveri joka luvattiin päästää sisään. Pääsin sit kuitenkin sisälle ja Elina kuskasi heti siiderin pöytään ja sano et mun pitää ottaa kaikki kiinni. Mahdotonta tunnin aikana juoda yhtä paljon kuin muut on juonut iltapäivästä asti, mutta kyllä siinä sit pari siideriä meni nopeasti samalla kun tanssittiin porukalla!!!

Sunnuntain bileet oli myös samalla Pedron läksijäiset, koska se muutti maanantaina pois Dublinista 6 kuukaudeksi. Kaikilla oli hauskaa ja hypittiin tanssilattialla niin, että heikoimmat jäi alle!! Baarin sulkemisen jälkeen mentiin vielä jatkoille Anthonyn ja Eoinin luokse, jotka asuu ihan mun lähellä, mutta olin menossa Elinalle yöksi ja kotona hälytykset päällä, niin ei ollut siitäkään mitään hyötyä, että jatkot oli siellä. Mutta hauskanpito sen kun jatkui vaan ja päästiin Elinalle joskus 7-7.30 aikaan ja herätys maanantaiaamuna oli klo 10 eli vain parin tunnin torkahdus siinä välissä ennen kun piti lähteä katsomaan paraatia ja tanssimaan kadulle.

"minä ja Pedro"

Maanantai oli siis se suuri päivä, jolloin koko maapallo on vihreä tai ainakin Dublin ja New York! Näissä kaupungeissa ainakin juhlitaan ja kunnolla. Paraatin osallistujat oli suurimmaksi osaksi USA:sta ja kaikki oli suurta ja mahtavaa. Aluksi me ei nähty Elinan kanssa mitään, kun oli niin suuri väkijoukko edessä ja soittajat ja esiintyjät käveli kadulla. Noin puolivälissä kuitenkin alkoi tulla isompia ja korkeampia juttuja ja nähtiin onneksi niitä. Tunnin seisomisen jälkeen alkoi olla niin kova nälkä, että piti lähteä syömään ja molemmilla sattui olemaan McDonald´s fiilis ja piti mennä ostamaan juustohampurilaisateria. Erittäin hyvä ja ravitseva "aamupala" klo 14 aikaan. Ennen kaupungille lähtöä syötiin vain yhdet jogurtit eikä se paljon täytä.

"itse herra Paddy siinä ajaa moottoripyörällä"

Mahtavan aterian jälkeen suunnattiin kohti St. Stephen´s Greeniä ja sieltä mentiin porukalla yhdelle sivukadulle, mihin oli pystytetty lava soittajia varten ja kaikki tanssi kadulla irkkutansseja. Jos ei oltaisi oltu niin väsyneitä, niin varmasti oltaisi viihdytty siellä kauan, mutta vähän reilun tunnin jälkeen alkoi väsyttää niin paljon, että piti lähteä meille lepäämään hetkeksi.

Gerry oli kotona kun päästiin meille ja sano että näytetään hyvin juhlineilta ja kysy et vieläkö lähdetään takaisin keskustaan. Sanoin et pitää ensin vähän tankata ruisleivällä (kiitos Antti ja Heidi) ja nukkua hetki, niin jaksaa taas viilettää ympäri keskustaa!! Maire tuli myöhemmin kotiin ja sanoi, että näytänpä mä kurjalta, kun olin just herännyt päiväunilta ja oli aamulla laitetut poskimaalaukset vähän levinnyt. Aamulla oli arat silmät, mutta oli pakko laittaa piilolinssit että sain laitettua aurinkolasit päähän kun oli kirkas päivä.. Totta kai ne ärtyi vielä kun nukuin meikit naamassa ja varmasti meni ripsiväriä silmään kun hieroin vaistomaisesti silmiä kun heräsin.. Melkoinen näky todellakin, mutta silmätippojen avulla silmät kirkastui ja kasvomaalaukset pyyhin kokonaan pois..

Maanantain bilepaikkana oli tuttu ja turvallinen Blue Goose, jossa on vietetty monen monta hauskaa iltaa!
Vaikka se on pieni paikka, niin meitä oli ainakin 100 henkeä sulloutunut sisälle, jos ei enemmänkin. Ilmottautuneita yhteensä koko viikonlopulle oli 138 + "ei couch surfingin jäseniä" noin 50, mutta maanantaina ei ollut enää kaikki paikalla.

"eikö olekin ihan Heath Ledgerin näköinen? Mä voin nyt jaella nimmareita kun oonpäässyt samaan kuvaan sen kanssa." =)

Tiistaina oli kevyt 10. tunnin työpäivä ja hieman väsytti, kun bileissä meni kuitenkin aika myöhään. Kerran vuodessahan Paddyä juhlitaan, niin voi kerätä itselle hieman univelkoja. Nyt alkaa jo olla normaali rytmi löytynyt, vaikka edelleen väsyttää aamuisin eikä millään jaksaisi nousta ylös.

Huomenna lähdenkin sitten aamulla aikaisin Belfastiin yhden kaverin kanssa. Päivän reissu vaan tiedossa, niin pitää lähteä aikaisin, että nähdään mahdollisimman paljon.

Päästiin Galwayhin perille iltapäivän puolella ja hostelli löytyi sopivasti bussiaseman vierestä. Varausvahvistuksessakin sanottiin, että jos et jostain syystä löydä hostellia niin sit vaan huutaa lujaa, niin joku tulee ovelle huuteleen takaisin ja ohjaa oikeaan paikkaan!! Huone piti jakaa neljän muun ihmisen kanssa, mutta samapa tuo sitten kun oltiin siellä vaan yks yö. Ensimmäinen shokki koettiin kun mentiin sisään huoneeseen: ikkunat oli auki ja patteria ei saanut millään konstilla toimimaan.. Käytiin sit kysymässä et miten siihen saa virtaa ja kuulemma ne sit painaa jotain nappia niin lähtee patteri lämpiään. Se olisikin ollut mukava nukkua jääkylmässä huoneessa.

"Hieno suihkulähde ja yleiskuvaa Galwayn keskustasta."

Galway oli tosi nätti pieni kaupunki, kiersi keskustan ja merenrannan parissa tunnissa. Todella viihtyisä paikka kaikin puolin ja uudestaan täytyy päästä käymään joku päivä.

Aamupala hostellissa oli perinteinen teetä/kahvia ja paahtoleipää sekä muroja. Tukevan ja ravitsevan aterian jälkeen lähdettiin kohti Ennisiä, jossa vaihdettiin bussia, että päästään katsomaan Cliffs of Moheria. Ennisissä meillä oli noin 50 minuuttia aikaa ennen Moherin bussin lähtöä, ja totta kai me lähdettiin kiertelemään, ja tuttuun tapaan, kun oltiin menossa takaisin bussiasemalle, niin jouduttiin heti miettimään, et mihinkäs pitäis mennä ja saatiin kävellä aika vauhtia et ehdittiin bussille takaisin. Ei kuitenkaan myöhästytty ja Moherit tuli nähtyä!

Donegalissa oli upeita maisemia, mutta kyllä oli nämäkin kalliot vaikuttavia. Tuulista ja kylmää vaan oli, mutta niinhän se on aina rannikolla.

Mohereilta matka jatkui taas kerran Ennisin kautta Limerickiin. Ennisissä myyjä ei voinut myydä meille menopaluulippua muuta kuin Ennis-Moher-Ennis ja piti käydä vielä uudestaan ostamassa lippu Limerickiin. Kuski ihmetteli myös miksi se nainen ei myynyt meille lippu Limerickiin asti, mutta saatiin kuitenkin lippu ja päästiin jatkamaan matkaa.

Limerick oli hieman pettymys. Siellä ei ollut oikeastaan mitään nähtävyyksiä ja muutenkaan ei ollut kovin kaunis kaupunki. Mä vilustuin jo Galwayssa ja senkin takia kiinnostus laski koko kaupunkia kohtaan. Olin kuullut jo aikasemmin kavereilta, ettei siellä oikeastaan ole mitään, mutta täytyi kuitenkin käydä itse katsomassa, ja muihin kaupunkeihin ei oltaisi kerittykään tänä aikana.

"Limerickin linna. Aika karun näköinen eikä edes viitsitty mennä sisälle."

"Hyviä kuvia Limerickistä ei saanut ja matkaajakin näyttää olevan todella uupuneen näköinen!!"

Yövyttiin Couch Surfingin yhden jäsenen luona, mutta ei paljon Tessaa tai hänen kämppiksiä nähty kun kaikilla oli jotain menoja. Me kierreltiin hetki kaupungilla ja yritettiin löytää ruokapaikkaa. Jokaisessa pubissa tarjoiltiin vaan leipiä, mutta niitä ei haluttu enää syödä kun pari päivää vaan mutustettu vehnäpullaa. Ravintoloissa sanottiin, ettei ruokaa tarjoilla enää klo 18 jälkeen, pizzapaikassa medium kokoinen pizza maksoi aivan liikaa ja meinasi mennä hermot totaalisesti… Yhdessä pubissa baarimikko neuvoi meidät kahteen paikkaan missä tarjoillaan ruokaa vielä kuuden jälkeen. Löydettiin niistä toinen, missä onneksi sai hyvää ruokaa kohtuuhintaan. Jälkiruoka piti kuitenkin ottaa, kun oli sen verran pieni annos. Yleensä mulla jää melkein puolet syömättä kun annokset on niin isoja, mutta ei tällä kertaa. Pubiin ei Limerickissä jaksanut mennä, vaan mentiin suoraan Tessan kämpille, katsottiin huippuleffa ja paleltiin makuupusseihin kääriytyneinä. Kysyin Tessalta, että onko talo lämmin vai perinteinen irkkutalo missä tulee kylmää ilmaa sisään joka nurkasta ja vastaus oli että talo on lämmin. EI OLLUT!!! Mä nukuin makuupussin sisässä, paksu peitto sen päällä ja siltikin oli kylmä kun vähän käänsi kylkeä.. Piti aamulla käydä suihkussa, mutta ei millään tarjennut. Muutenkin kun olin hieman flunssainen, niin oli koko ajan kylmä..

Torstaiaamuna lähdettiin kiertämään uudestaan keskustaa ja löydettiin linna, mikä ei ollut näkemisen arvoinen sekään. Piti mennä ensin käymään siellä sisällä, mutta ei viitsitty maksaa sisään, ja kun nähtiin se ulkoa, niin ei huvittanut senkään vertaa. Yritettiin mennä sisään yhteen katedraaliin, mutta heti ovien takana oli pöytä missä kerättiin rahaa. "Maksa 2 euroa niin pääset sisään!!!" Siis mitä? En oo koskaan aikaisemmin nähnyt että uskonnolla rahastetaan tällä tavalla. Jäi sitten sekin näkemättä…

Tarkoitus oli viettää aikaa Limerickissä enemmän, mutta lähdettiin kohti Dublinia jo 10.30 bussilla. Yövyttiin vielä torstain ja perjantain välinen yö Ronanilla, joten suunnattiin suoraan sinne hakemaan mun avaimet, että pääsin näyttään Pyrylle minkälaisessa palatsissa mä oikein asun. Mulle on muuten nyt asennettu käsienpesuallas, et voin pestä hampaat omassa huoneessa.. Ei siinä kyllä mitään järkeä ole, mutta samapa se sitten mihin perhe rahojaan tuhlaa.

No, mutta nyt taas takaisin reissuun. Torstaina lähdettiin illalla Ronanin, Anna ja Elinan kanssa ulos ja mentiin Ronanin työpaikalle. Se työskentelee aussibaarissa keskustassa ja tuli juotua muutama kannullinen drinkkejä!! Siis me kaikki yhteensä, en mä yksin kannullisia kaatanut!!

Päästiin takaisin Ronanille 4 jälkeen aamulla ja Pyryn pitikin sitten lähteä jo 4.30 kohti bussipysäkkiä ja lentokenttää.. Elina jäi tällä kertaa yöksi mun kanssa ja perjantaina piti herätä hyvissä ajoin kun oli viimeiset treenit ennen lauantain kisoja.

Kisat oli lauantaina jo klo 8.30 eli meiltä piti lähteä 7 aikaan. Elina tuli meille yöksi et päästiin lähtemään samasta paikasta ja saadaan potkittua toisemme hereille. Olin nähnyt edellisenä yönä unta, että saan kilpailunumeroks 26, ja aika lähelle meni kun sain 276:n. Meidän sarjassa oli 17 tanssijaa ja kaikki muut oli jo osallistunut muihin kisjoihin, eli olin ainoa ensikertalainen ja vielä non-irish person!! Sijoituin kahdessa tanssissa 5.sijalle ja yhdessä 8. sijalle eli ihan hyvin meni. Ensi vuonna sit parannan sijoituksia ja pääsen kolmen parhaan joukkoon!!

"Kilpailijoilla piti olla musta puku ja kuka oli ainoa, joka totteli käskyjä?!?"

Oli mielenkiintoista käydä katsomassa oikeita Championship tason tanssijoita, kun kaikilla oli puvut ja peruukit, ja muutenkin kaikki tansseista asusteisiin viimeiseen asti täydelliset. Taitaa jäädä vaan haaveeksi, että koskaan pääsisi heidän tasolle, mutta mulle riittää kun pääsen tanssimaan ja välillä kilpailemaan. Kolme mitalia roikkuu seinällä ja lisää pitäis saada!!!

Irkkutansseista täytyy kertoa sen verran, että mun pitäis lähtee kilpaileen maaliskuun 8.päivä!!! Täällä on Dublin Championship ja opettaja sanoi maanantaina, et se alkaa pitää mulle yksityistunteja viikonloppuisin ja treenaa mut kisakuntoon!! Vähänkö on hienoa päästä viimeinkin kilpaileen. Sit marraskuussa on Nordic Feis Helsingissä, mihin aletaan treenata kesällä Petran (ja Essin) kanssa. Oon muuttamassa touko-kesäkuun vaihteessa takaisin Suomeen, et saadaan Flatley´s Sisters taas kasaan ja päästään keikkaileen. Kaikki kyl täällä sanoo, et mä muutan syksyllä takas Dubliniin ja voi hyvinkin olla totta et muutan tänne takaisin jossain vaiheessa, mut en ennen Nordic Feisiä kuitenkaan. Sinne menosta ollaan haaveiltu jo pari vuotta ja nyt se toteutuu!

Sitten vielä yhteen kivaan asiaan!! Pyry tulee mun kanssa seikkaileen Irlantiin maaliskuun alussa. Meillä ei oo kun muutama päivä aikaa, mut ehditään kuitenkin käydä Galwayssa, Limerickissä ja sit käydä katsomassa Cliffs of Moher!! Nyt pääsen näkeen saaren länsiosaa vähäsen kun pohjoisissa tuli käytyä Taaffen perheen kanssa. Olin eilen lastenvahtina yhdellä Jaanalla, joka asuu ihan lähellä ja se sanoi että on käynyt Galwayssa monta kertaa ja aina vaan haluaa mennä käymään uudestaan eli se on ainakin näkemisen arvoinen kaupunki..

Mitään erityistä ei oo taaskaan tapahtunut, niin jää kirjoitus lyhyeksi. Viime viikonlopun olin hirveessä flunssassa. Sain sen Mairelta ja Gerryltä ja nyt sit Roisin on kipee. Meneeköhän tää koskaan ohi vai kiertääkö koko ajan vaan ympäri?? Toivottavasti, etten mä sais sitä uudestaan...

Joululomasta on hyvä siirtyä seuraavaan lomaan, joka on helmikuun lopulla. Maire ja Gerry on kolme viikkoa vapaalla ja mä saan tehdä mitä haluan kahtena viimeisenä viikkona. Niinpä sit varattiin lennot taas Tampereelle ja viikon verran vietän aikaa luistellen (toivottavasti) ja ihastellen talvimaisemaa (sitäkin teen toivottavasti)!!! Täällä on muutamana yönä lämpötila laskenut vähän nollan alapuolelle, mutta muuten on tuttu ja turvallinen +6 astetta varmaan läpi talven. Se tuntuu kyllä paljon kylmemmältä kun käy raaka merituuli ja korvat jäätyy jos ei pidä pipoa päässä. Sehän siis on aina päässä, kun kerta sain synttärilahjaksi uuden, ihanan, itsekudotun, valkoisen, villakangastakkiin sopivan pipon... Joku tonttu oli sen varmaan tehnyt etukäteen ja antoi jo ennen joulua.. =)

Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, paitsi että alan opiskella iirin kieltä, kun kerta Irlannissa oleskelen. Pitäähän sitä vähän päteä ja osata sanoa jotain hassulla haltijakielellä!!! Maire on ammatiltaan opettaja ja voi auttaa tiukan tilanteen tullen, joita varmasti tulee eteen useasti. Selailin eilen illalla oppikirjaa ja näytti ihan heprealta, mutta eiköhän se tästä. Kuukauden päästä pääsette tenttaamaan mun taitoja (paitsi et kukaan ei ymmärrä mitä mä puhun niin voin keksiä itse sanoja) hah hah

Niin ja voin sit lastenlaulujakin laulaa jos siltä tuntuu!! Joka tiistai äiti-lapsi kerhossa lauletaan lastenlauluja ja sit vielä kotona välillä kuunnellaan cd:ltä samat kappaleet uudestaan ja soitetaan pianolla Roisinin kanssa. Nyt alkaa aika hyvin oleen kaikki sanat hallussa ja havahdun joskus kun hyräilen itsekseni esim. bussissa Baa baa black sheepiä.. Toivottavasti en koskaan oo kovaan hyräillyt, ettei muut matkustajat oo kuullut ja nauranut selän takana!!!

Reilu viikko uudessa perheessä ja kaikki on hyvin. Roisin on ihana pieni tyttö, joka tykkää leikkiä piilosta ja pähkäillä palapelien kimpussa. Mulla on aika helppo työ täällä, kun ei tarvitse vahtia ettei Roisin rikkoisi mitään, tykkää kyllä laittaa välillä värikyniä suuhun, mutta saapahan kunnon maun ja varmasti sen jälkeen ei niitä enää tunge suuhunsa. Päivät on aika leppoisia ja iltapäivällä käydään tekemässä kävelylenkki, jonka aikana Roisin toivottavasti nukahtaa rattaihin. En tiedä mistä johtuu, mutta Kincora Road on jotenkin maaginen, ja viimeistään kun käännytään sille tielle, niin loppuu höpötys rattaissa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mun huone on aivan mahtava ja todella tilava. Ei nyt mikään mahdottoman suuri, mutta sängyn molemmin puolin kuitenkin on hyvin tilaa liikkua ja vaatenurkkaus on ihana. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus saada myös pesupaikka tänne kun putket on jo valmiina, mutta sitä saa ehkä odottaa vielä hetkisen. Yleisesti ottaen huone on tosi tyylikäs ja tykkään varsinkin lipastosta ja yöpöydistä.

Mun huone

Nakyma ikkunasta takapihalle

Kylpyhuone. Aivan mahtava!!

Alakerran keittio/olkkari yhdistelma

Viime maanantaina mulla oli suuri päivä ja sitä seurasi vieläkin suurempi viikonloppu! Äiti, Anna ja Mikko tuli katsomaan mua tänne ja kierrettiin ympäri Dublinia niin että oli selät ja jalat kipeenä. Perjantaina käytiin Boxty Housessa syömässä BOXTYT eli perunakakkuja. Ne oli kylläkin lättyjä joiden sisään oli kääritty täytteet. Oli todella maukasta ja jälkiruokana (tai juomana) mä ja Anna juotiin hyvät Baileys coffeet. Äiti ja Mikko otti Irish coffeet ja ne oli tosi tujut. Maistui viski aika hyvin läpi…

Ruoan jälkeen mentiin Gogarty´s Pubiin kuuntelemaan irkkumusiikkia ja siellä oli hyvä meno. Muutaman tuopillisen ja menevän biisin jälkeen vein koko poppoon "meidän jengin" bileisiin, koska se oli matkan varrella hotellille ja saatiin vielä yhdet halvat oluet siellä. Sit yks Eoin kysy et miten musta on tullut tällainen vaikka mun äiti on tosi cool???!!! Siis mitä? Enkö mä oo cool? =)

Meidän hotelli oli North Circular Roadilla eli noin 25 minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Perjantaina olikin hieman kiire päästä hotellilta ravintolaan, kun oli puoli tuntia aikaa eikä tiedetty reittiä ihan tarkkaan eikä osattu arvioida kartan avulla että kauanko sieltä kävelee. Oltiin hieman myöhässä, mutta pöytä oli kuitenkin vielä varattuna ja kaikki päättyi hyvin.

Lauantaina kierrettiinkin sitten koko päivä Dublinin keskustaa ja käytiin Guinness Storehousessa. Se oli ihan hieno paikka, mutta en toista kertaa kuitenkaan menisi. Niin paljon jännittävää nähtävää siellä ei ollut, ja muutenkin kun koko päivän oltiin oltu jalkojen päälle, niin alkoi jo hieman polvet tutista, eikä meinannut jaksaa kiivetä ylöspäin..

Yks Couch Surfingin jäsenistä on töissä ylimässä kerroksessa, siellä mistä saa "ilmaisen" Guinnessin ja mä olisin saanut vielä toisen ihan oikeasti ilmaiseksi kun oli synttärit. Sit Lucia kysyi, et haluanko et ne laulaa mulle vielä, mut jätin sit molemmat väliin. Hyvä että sai yhden tuopillisen kumottua, oli niin kuuma ja muutenkin ihan poikki, ettei jaksanut seistä ja vielä kitata mustaa puuroa kurkusta alas.

Saatoin äitin, Annan ja Mikon bussipysäkille, mistä kolmikko lähti kohti lentokentän hotellia. Mä jatkoin sit vielä juhlimista kavereiden kanssa. Ensin Elinalle kiireessä vaihtaan vaatteet, sen jälkeen treffaan pari kaveria keskustassa ja sen jälkeen Anthonyn ja Eoinin kämpille. Meillä oli vodkaa, glögiä, vodkaa, salmaria, vodkaa ja suklaakakkua!! Niin ja oli tietysti vielä ilmapalloja!! Joku ilkimys meni kuitenkin hajottamaan mun vihreän pallon ja olin ihan maassa koko loppuillan. Olin pyytänyt muita kavereita Doyle´siin noin 23.30 mut me päästiin paikalle vasta puolen yön jälkeen ja osa oli käynyt katsomassa siellä, mut lähtenyt sit kotiin kun meitä ei ollut näkynyt. Onneks Pedro ja Ben tuli kuitenkin paikalle!! Loppuyöstä ei oo kauheesti muistikuvaa, kun illan aloittaminen vodkalla ei oo mitenkään paras vaihtoehto. Piilolinssit olin ottanut yöllä pois kun päästiin Elinalle, mut en muistanut sitä aamulla ja sit vasta kun avattiin verhot ja näin kunnolla niin huomasin, etten näekään kunnolla. Olin siis ottanut ne pois vaistomaisesti. Mutta hauska ilta oli ja hiljainen sunnuntai sen jälkeen. Katseltiin X Factorya ja loikoiltiin sängyllä, kun ei jaksanut tehdä mitään.

Tänään mulla oli ensimmäinen "oikea" työpäivä, kun olin melkein 5 tuntia Roisinin kanssa kaksin. Siihen väliin kyllä mahtui 2 tunnin reissu äiti-tytär kerhoon, jossa käy noin 30 lasta äitinsä kanssa ja lopuksi lauletaan piirissä kaikkia lastenlauluja ja marssitaan huoneen ympäri. Hauskaa touhua, kunhan vaan opin kaikki laulut englanniksi. Roisin on hieman ujo eikä meinaa mennä yksin leikkimään, mutta tänään jo maistui leikki yksinkin.

Ryhmässä on myös yks suomalainen nainen kahden lapsensa kanssa. Jaana on asunut Tampereella ja nyt ne on muuttanut perheen kanssa melko lähelle meidän kotia. Baby-sittausta kuulemma on tiedossa jos vaan haluan mennä joskus niille. Nuorempi tytöistä kuulemma puhuu enemmän suomea kuin englantia ja lastenvahtien kanssa on hankaluuksia kun ei ne osaa suomea ja Teresa turhautuu kun ei saa sanottua asiaansa.

Vielä perheestä sen verran, että Maire työskentelee todella vähän ja on suurimmaksi osaksi kotona, joten mun työ on helppoa kun ei tarvi olla yksin vastuussa joka päivä Roisinista. Muutenkin on todella joustavia ja voidaan yhdessä sopia mun vapaapäivistä ym., ettei ne vaan päätä et tällä viikolla on vapaapäivät tiistaina ja torstaina, oli mulla viikonloppuna menoa tai ei. Gerry on suurimmaksi osaksi töissä viikonloppuisin eli mulla on hyvä mahdollisuus olla vapaalla viikonloppuisin. Nyt on onneksi etäisyys ongelma ratkaistu ja pääsen vaikka joka ilta käymään keskustassa, bussilla kun kestää vaan noin 10-15 minuuttia ja busseja kulkee vartin välein.

Eiköhän tässä ollut nyt taas tarpeeksi tekstiä. Kirjoitan jonain päivänä lisää, kunhan vaan taas löydän aikaa..

Kuvat talosta ja viikonlopusta lisaan myohemmin...

Talo on siis aivan mahtava, Roisin on ihana pieni tytontyllero ja leikkiessa aika rientaa kovaa vauhtia! Tuntuu hienolta kun voi illalla vaan hypata bussiin ja lahtea keskustaan tapaamaan kavereita ja tulla viimeisella bussilla kotiin.. Ei tarvi miettia koska joku ehtii heittaa mut bussipysakille tai tulla hakemaan pysakilta.

Jonain kauniina paivana kirjoitan sit lisaa kun saan oman koneen kayttoon, eli verkkotunnuksen et saan netin kayttoon.. Siihen asti, hauskaa viikkoa ja varmaankin parin paivan sisalla saan jotain aikaiseksi!!